perjantai, 4. lokakuu 2013

Arkea

Hei!

Jotenkuten on selvitty tämän mun käden kanssa. Se on parantunut, mutta ei vielä entisensä. Elämä pyörii kodin ja lasten ympärillä niinkuin arvata saattaa :) Meillä mies on alkanut tekeen reissuhommia ja on paljon viikkoja pois kotoa. Sekös harmittaa, mutta nyt on vaan selvittävä ja töitä on tehtävä, kun niitä kerta on. Välillä pimeys ja sade synkistää mieltä, mutta onneksi on nuo lapset jotka saavat mielen kääntymään positiivisemmaksi.

 

Itellä on taas vaivannu oudot lihasoireet, joita lääkärissäkin oon käyny "valittamassa". Neurologille on aika tulossa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Itse olen friikki ja pelkään jotain vakavaa neurologista sairautta, tämä taas saa aikaan kamalan stressin ja ahdistuksen pääni sisällä. Välillä päivät on parempia (mielen kannalta enkä ajattele ja ahdistu mahdollisista sairauksista) välillä taas huonompia. Mua niin ärsyttää, olen ikuinen pelkääjä. Milloin pelkään syöpää, milloin kasvainta, milloin sydänsairauksia, milloin neurologisia sairauksia.. Itsekin väsyn jo tähän pelkäämiseen, mutta minkäs sille omille ajatuksilleen voi :D

 

Meidän "vauva" tulee nyt 7kk. Hän osaa istua, seisoaa tukea vasten seisomaan, viittä vaille ettei jo kävelekin tukea vasten :) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis meiltä puutu. Kaksi pientä nököhammasta suusta löytyy. Tyttö on perustyytyväinen, mutta nyt on joku eroahdistuskausi menosssa. Heti kun äiti häviää nurkan taakse, niin tyttö kitisten ryömii perään. Jos yritän tiskata tai tehdä muita kotihommia, nii hän on takuuvarmasti lahkeessa roikkumassa. Niinpä olenkin tyytynyt istumaan päivät pitkät olohuoneen lattialla lasten kanssa leikkimällä :D Toki me paljon kyläillään ja meillä käy vieraita, ei me ihan erakkoja olla ;)

keskiviikko, 29. toukokuu 2013

Voitteko kuvitella

Meidän tyttö tulee kesäkuun alussa jo 3kuukautta. Aika menee niin ettei perässä pysy. Isosisko täyttää huomenna jo 3 vuotta, iso tyttö hänkin :) Vaavi on tosi tyytyväinen edelleen, kovasti höpöttelee ja nauraa välillä jo ääneenkin <3 niin rauhallinen tyttö :)

 

palataanpa sitten tähän mun hyvään tuuriin, ettei liian positiiviseksi mene.. Mursin vajaa 2vkoa sitten oikean käteni, kädessä kipsihoito 4vkoa, jos kaikki menee hyvin. Vauvaa en ole kohta kahteen viikkoon sylissä pitänyt. Pelkään joko tiputtavani hänet tai sitten pelkään, että vauva potkaisee murtuneeseen käteen ja luunpäät liikahtaa sijoiltaan. Tällä hetkellä toivon, että kädestä tulee vielä käsi eikä siihen jäisi liikerajotteita/kiputiloja.

tiistai, 9. huhtikuu 2013

Kuulumisia

Tyttö on nyt 5vkoa ja yhden päivän. Aika menee siivillä. Tämä uusi tapaus on aikalailla yhtä rauhallinen ja vähä itkuinen kuin isosiskonsa (ainakin tähän asti ollu). Tyttö valvoo välillä jo pitkiäkin pätkiä, mutta sitten on niitä päiviä jolloin ollaan vuorotellen tissillä ja nukutaan :) Voitteko kuvitella, täällä on keretty sairastaa jälleen kerran rintatulehdus. Nyt vaan toisessa rinnassa kuin mitä esikoisella. Voitte varmasti kuvitella mun kauhukuvat siitä rintapaiseesta ja sitä nyt pelkäänkin. Ab-kuuri on vielä menossa ja toivon todella, että nyt pääsen pelkällä tulehduksella ja paiseelta vältyn. Isosisko on ollu tosi reipas, mitään mustasukkaisuus/uhmakohtauksia ei ole ollut, joten senkin puolen ollaan selvitty vähällä :)

tiistai, 12. maaliskuu 2013

Hän on täällä

Meidän pieni tytöntyllerö syntyi viikko sitten maanantaina painaen 3435g eli hieman isompana kuin siskonsa. Koko perhe ollaan haltioituneita pikkuisesta ja nyt opetellaankin sitten taas hieman uudenlaista arkea <3 Voiko sydän enempää pakahtua onnesta :)

keskiviikko, 20. helmikuu 2013

Yhdes koos

Eli siis vielä ollaan yhdessä koossa ja viikkoja taitaa olla nyt 38+4. Jännäks menee, laskettuaika on jo ens viikon lauantaina eli puolitoista viikkoa :) Synnytys on pyöriny mielessä jo useamman viikon. Kovasti se jännittää, että miten ja milloin lähtö tulee. Nyt jos lapsivedet menee, niin joudun soittaan lanssin, sillä vaavi ei ole vielä kiinnittynyt. Tämä nyt hieman jännittääkin, että kuin käy. Olo on edelleen mitä mainioin, vessassa ravaan ehkä kerran yössä ja parhaimpina öinä nukun koko yön (+1 wc reissu). Huonoimpina öinä eli yleensä valvon 2-4h ja nukahdan vasta aamuyön tunteina uudestaan.

Kävelylenkkejä tehdään koko perheen voimin kaks kertaa päivässä ja nekään ei saa sen kummempia suppareita aikaan, niitä perus suppareita, joita on tullu jo 25 vkolta asti. Toivon todella, että tämä synnytys käynnistyy samallalailla kuin esikoisen eli yks kaunis päivä tai yö supistukset alkaa ja se on menoa sitten.


Palaillaan! :)