Huh huh, kun tuo aika vain etenee. Tällä viikolla tärähti rv 24 käyntiin (eli periaatteessa 25.viikko). Tällä hetkellä lasta yritettäisiin tehohoitaa, mikäli hän päättäisi ennenaikaisesti saapua maailmaan. Toivon kovasti, että Hippu viihtyy yksiössään vielä pitkän tovin. Tätä rajapyykkiä on odotettu pitkän aikaa, ehkä tuolta rv 18 asti. Silloin alkoi ne supistelut ja pelkäsin kovasti, että pikkuinen päättää tulla ulos. Nyt rajapyykki on vain siirtynyt. kovasti odottelen jo uudelle kymmenluvulle siirtymistä, silloin oltaisiin taas huomattavasti turvallisemmilla vesillä. Rv 30 on vielä reipas 5 viikkoa aikaa, mutta äkkiähän tuo aika menee, varsinkin näin kevään nurkilla. Työsopimusta mulla on maaliskuun loppuun asti ja toivonkin, että pystyn ja jaksan tehdä töitä siihen asti. Töiden loputtua olisi rv 32 menossa, siitä ei taida olla kuin pari viikkoa äippäloman alkuun.

Tänään kurkkasin kelan sivuilta, että äitiyspäivärahahakemus on hyväksytty ja pakkauskin on laitettu tilaukseen. Sen tulemiseen menee max. 2vkoa kelan sivujen mukaan, joten nyt vain toivon, että saisin postista kohta puolin mukavan lappusen, jolla pakkauksen voisi noutaa :) Jännää!

Perjantaina kävin siellä suuhygienistin kontrollissa, joka totesi saman kuin minä, että ikenet ovat nyt hyvässä kunnossa. Jos vaiva jatkuu, yritän aluksi kotikonstein hoitaa sitä pois, mutta jos se ei niillä taltu, niin käyn uudestaan näyttäytymässä.

Ärsyttävin vaiva taitaa olla tällä hetkellä väsymys (alhainen hb, rautaa olen syönyt reilu viikon) ja ihme selkä kipu. Selässä, vasemman lapaluun alapuolella, selkärangan vieressä, lihasrungon päällä (mahd. vaikee ja pitkä selitys) on kunnon kipupiste, joka vaivaa istuessa ja maatessa. istuessa esim. sohvalla joudun käyttämään tennispalloa selkänojan ja tämän kipupisteen välissä. Se helpottaa istumista ja oloa jonkin verran. Hierojalle olen ajatellut mennä, mutta se on edelleen ajatuksen asteella.. Ehkä ensi viikolla saisin ajan varattua.

Väsymyksestä puheen ollen, lähden tästä hampaiden pesulle, lukemaan ja sitten nukkumaan.

Kävin tiistaina kolmannen kerran neuvolassa ja kuulumiset olivat ihan hyviä, suluissa edellisen kerran käynti (4vkoa sitten)

Painoa tullut viikossa 625g. Terkka oli tähän tyytyväinen, koska viimeksi paino oli tippunut. Nyt tullu painoa yhteensä. 2,7kg. Itteä tuo viikko tahti kyllä hirvitti, mut kyllähän sen tuntee, että sitä on tullu. Ainut vaan, että tää mittaus oli iltapäivällä 15.30 ja edellinen ollu klo 8.00 aamulla. No joo, seli seli ;)

RR:103/73 (93/70)
Pissa puhdas (puhdas)
Hb:110 (122)
Kohdunpohjan korkeus: 21,5 (-)
Sydämen syke:135 (149)
Liikkeet:++ (+)

Rautakuurille nyt sitten jouduin. Saas nähä mitä maha tykkää, ku muutenkin ollu niin kivikovalla... =/

Viimeks taisin valitella niitä mun kurjia ikeniä ja sitä, että pitäs varata aika hammaslääkärille. Maanantain aamuna mun ikenet näyttikin ihan järkyiltä ja kun töihin pääsin, niin marssin suoraapäätä hammaslääkäriin ja sinne ilmottautumisluukulle. Siellä olikin mun lapsuuden ystävän äiti, jolle näitä valittelin ja hän laitto mut suuhygienistille. Ajan sain perjantaille ja siellä sitten kävin. Suuhygienisti sanoikin, etät onpa pahoin tulehtuneet ikenet. Se rapsutteli hammaskiveä ja laitto jotain geeliä tuonne ikeniin. Käski ostaa kotia samanlaista ja käyttää 3-4 päivää 2x päivässä. kontrollikäynnin sain viikon päähän perjantaille, jossa katsotaan mihin tää homma on kehittymässä. Nyt ainakin tuntuu, että kipu ja turvotus on helpottanu, mut kyllä niihin vieläkin ottaa kipeetä, jos leipää purasee huonosti, niin että ikeneen raapasee.

Mihin tää aika oikein menee? En kerkeä millään kirjoittelemaan, vaikka ajatuksia olisi melkein joka päivälle. Työpäivät vaativat veronsa, netissä käyn lukemassa teidän muiden blogit, mutta niihinkin kerkeän/jaksan harvinaisen vähän kommentoida. Nyt tuntuu siltä, että aika juoksee juoksemistaan, kohtahan on jo toukokuu <3

Täällä on voitu hyvin. Töissä olen jaksanut hyvin. Muutaman supparin saan kiusakseni lähes päivittäin, mutta yleensä ne supistukset eivät jää päälle, onneksi. Maanantait on pitkiä päiviä ja se kostautui ainakin tällä viikolla. Sain kiusakseni kahden päivän supistukset, mutta onneksi ihan kivuttomat sellaiset.

"Suurimpina" ongelmina taitaa nyt olla mulla alaselkä, joka väsyy tosi helposti. Töissä olen kuitenkin suurimman osan ajasta jalkojen päälle, joten jos tukivyö unohtuu, tunnen sen selässäni. Jos makaan sängyssä liian pitkään, alaselkä muistuttaa myös silloin olemassa olostaan. Tiedän mitä pitäisi tehdä tämän asian suhteen, mutta olen saamaton ja laiska :D Toinen kurja ongelma on nää mun ikenet. Alahampaiden ikenet on nyt jotenkin kovilla. Koko ajan tuntuu, että nuo alaikenet on turvoksissa ja kipeät. Alahuuli ja sen sisäpuoli on myös kovalla koetuksella. Aina kun syön, tuntuu, että joku leipä tai esim. hedelmän palanen tökkää ikävästi tuonne ikeniin ja kierre on valmis. Kun ikenet olis parantumassa, niin aina joku leivän reuna käy kurjasti ikeneen ja homma alkaa alusta. Hammaslääkärissäkin pitäisi tieten käydä, mut kesällä siellä vasta kävin, joten sekään ei oikein innosta.. ja jonothan on sinne ihan järjettömät, että vauva kerkee syntymään moneen otteeseen, ennenku ajan sinne saisin.

Vakuutuskin käytiin hakemassa. Vakuutus otettiin Pohjolasta, ksoka siellä on kaikki muutkin vakuutukset ja osuuspankissa on meidän koira-, auto- ja asuntolaina. Bonuksilla saadaan osa vakuutuksesta maksettua. Kyllähän vakuutukselle siltikin jäi hintaa 300€/vuosi. Kallishan se on kuin mikä, mutta ennemmin maksan turhaan, kuin se, että joudun tänne tk:n lääkäreille viemään (jotka ei tiedä mistään mitään). Vakuutusmaksut laskevat muistaakseni kahden, viiden ja kymmenen vuoden iässä.

Eipäs tällä kertaa muuta..

Lumituuli & Hippu 22+5 <3

Onnen ja helpotuksen kyynel vierähti poskelleni. Tänään, vihdoin ja viimein sain kerrottua meidän vauva-uutiset yhdelle pariskunnalle, joilla on myös pitkä lapsettomuus takana ilman tuloksia. Hoidoissa he ilmeisesti ovat ja odottelevat toiveikkaina tulevaa. On vaan ollut niin vaikea kertoa meidän onnesta, kun tietää mitä toiset käyvät lävitse. Päätin, että lähetän tekstiviestin. Meille ja ehkä heillekin helpoin tapa sulatella asiaa on saada tekstari. Kasvokkain en halunnut kertoa, koska en halua, että he joutuvat kiusallisen tilanteen eteen ja esittämään onnellista ja hymyilemään väkisin. Halusin, että he saavat rauhassa sulatella asiaa ja kokea ne tunteet aidosti, mitä uutiset heissä herättävät.

Tekstarin lähetin, odottelin, että josko saisin viestilleni edes jonkinlaista vastakaikua. Ymmärtäisin kyllä, vaikka viestiä ei tulisikaan. Aikaa kului ja vihdoin puhelin piippasi. Kädet täristen painoin viestiin ja suureksi ihmetykseksi ja onnekseni sain todella helpottavan vastauksen. He ovat vilpittömästi onnellisia meidän puolesta. Kyllä silloin kyynel jos toinenkin vierähti poskelleni. Olo oli suunnattoman helpottunut. Toivon niin koko sydämeni pohjasta, että vuosi 2010 tuo heille sen kauan kaivatun onnen sekä myös kaikille muille lapsettomuudesta kärsiville..

*sniiif*

Tänään oli vihdoin ja viimein se kauan kaivattu, odotettu ja pelätty ultra. Ensimmäisenä, kun vauvan kuva pärähti ruudulle, etsin siitä elonmerkkejä. Vauva ei liikkunut, sydäntä en nähnyt missään, mutta sitten kätilö sanoi, että katsokaa, tuossa se liikuttelee suutaan. :) Olipas hellyyttävä ja helpottava näky. Kylläpä helpotuksen henkäys pyyhkäisi ylitse, ainakin siellä ollaan elossa (vaikka potkujakin olin tuntenut varmaan puoli tuntia ennen ultraan menoa..). Hetken ultrauksen jälkeen Hippuunkin tuli eloa ja niin siellä jumppa alkoi =) Kaikki tarvittavat mitat ja jutut saatiin katottua ja kaikki oli niinkuin pitääkin, ainut, että Hippu oli viikkoa pienempi, mitä viikot nyt antavat ymmärtää. Tämä ei kuulemma kuitenkaan ole huolenaihe eikä laskettua aikaa muutettu. Muuten Hippu oli kasvanut tasaisesti. Kätilö sanoikin meille, että koska me vanhemmat ollaan näin pieniä, niin tuskin tulette saamaan mitään 55cm pitkää ja 5kg painavaa vauvaa :D

Sukupuoltakin kyseltiin ja vastaus/arvaus siihenkin saatiin, mutta se jääköön vielä toistaiseksi salaisuudeksi ;D

Jospa nyt ottaisin hetken aikaa taas rennommin..