Jotenkuten on selvitty tämän mun käden kanssa. Se on parantunut, mutta ei vielä entisensä. Elämä pyörii kodin ja lasten ympärillä niinkuin arvata saattaa :) Meillä mies on alkanut tekeen reissuhommia ja on paljon viikkoja pois kotoa. Sekös harmittaa, mutta nyt on vaan selvittävä ja töitä on tehtävä, kun niitä kerta on. Välillä pimeys ja sade synkistää mieltä, mutta onneksi on nuo lapset jotka saavat mielen kääntymään positiivisemmaksi.

Itellä on taas vaivannu oudot lihasoireet, joita lääkärissäkin oon käyny "valittamassa". Neurologille on aika tulossa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Itse olen friikki ja pelkään jotain vakavaa neurologista sairautta, tämä taas saa aikaan kamalan stressin ja ahdistuksen pääni sisällä. Välillä päivät on parempia (mielen kannalta enkä ajattele ja ahdistu mahdollisista sairauksista) välillä taas huonompia. Mua niin ärsyttää, olen ikuinen pelkääjä. Milloin pelkään syöpää, milloin kasvainta, milloin sydänsairauksia, milloin neurologisia sairauksia.. Itsekin väsyn jo tähän pelkäämiseen, mutta minkäs sille omille ajatuksilleen voi :D

Meidän "vauva" tulee nyt 7kk. Hän osaa istua, seisoaa tukea vasten seisomaan, viittä vaille ettei jo kävelekin tukea vasten :) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis meiltä puutu. Kaksi pientä nököhammasta suusta löytyy. Tyttö on perustyytyväinen, mutta nyt on joku eroahdistuskausi menosssa. Heti kun äiti häviää nurkan taakse, niin tyttö kitisten ryömii perään. Jos yritän tiskata tai tehdä muita kotihommia, nii hän on takuuvarmasti lahkeessa roikkumassa. Niinpä olenkin tyytynyt istumaan päivät pitkät olohuoneen lattialla lasten kanssa leikkimällä :D Toki me paljon kyläillään ja meillä käy vieraita, ei me ihan erakkoja olla ;)

palataanpa sitten tähän mun hyvään tuuriin, ettei liian positiiviseksi mene.. Mursin vajaa 2vkoa sitten oikean käteni, kädessä kipsihoito 4vkoa, jos kaikki menee hyvin. Vauvaa en ole kohta kahteen viikkoon sylissä pitänyt. Pelkään joko tiputtavani hänet tai sitten pelkään, että vauva potkaisee murtuneeseen käteen ja luunpäät liikahtaa sijoiltaan. Tällä hetkellä toivon, että kädestä tulee vielä käsi eikä siihen jäisi liikerajotteita/kiputiloja.

Kävelylenkkejä tehdään koko perheen voimin kaks kertaa päivässä ja nekään ei saa sen kummempia suppareita aikaan, niitä perus suppareita, joita on tullu jo 25 vkolta asti. Toivon todella, että tämä synnytys käynnistyy samallalailla kuin esikoisen eli yks kaunis päivä tai yö supistukset alkaa ja se on menoa sitten.

Palaillaan! :)

eilinen päivä tai oikeastaan ilta ei luvannut mitään hyvää.. Rusehtava, niukka, vuoto alkoi eilen iltapäivällä/illalla. Vuodon vuoksi ajattelin, että teen uuden testin tänä aamuna. Olisihan viivan pitänyt jo kahdessa päivässä vahvistua, mutta ei. Viiva taitaa olla yhtä vahva (ei kuitenkaan kontrolliviivan vahvuinen) kuin eka testikin. Voitte vain kuvitella, että keskenmenon pelko on takaraivossa jatkuvasti :( Itellä on ihan totaalisesti sellainen fiilisi, että "EI, EI TAAAS". "Tutut" muistavatkin, että silloin 2009 eka clomiplussa päätyi keskenmenoon ja nyt pelkään, että historia toistaa itseään. Tänään vuoto, hyvin niukka sellainen, on jatkunut. Aavistuksen vähemmän rusehtavana ja sitä ei todellakaan ole tullut paljoa, mutta tullut kuitenkin. Silloin -09 sama tuhru alkoi juuri ennen np-ultraa, jossa sitten todettiin tyhjä kohtu. Lääkärit meinasivat, että pikkuinen oli mennyt kesken ehkä viikolla 7 ja tuhoutunut kohtuuni itestään. Pahinta tässä on oireettomuus. Mitään selkiä tai kunnon oireita ei ole. Alavatsalla ajoittain paineen tunnetta, mutta sepäs on oikeastaan siinä. Mietinkin, että testaanko taas parin päivän päästä samalla testillä, hommaanko uuden, toisen merkkisen testin vai mitä teen? Verikokeistahan tuo varmaan selviäis, mutta en jaksaisi kaivaa lääkäriltä lähetettä sinne.. Katsonko vielä pari viikkoa ja pyydän aikaa varhaisultraan neuvolan kautta?

Voi miksi, voi MIKSI tämän pitää olla aina niin hemmetin vaikeaaa

Tänä aamuna heräsin aikaisin. Mietin sängyssä pitkään, että mitä testailun kanssa teen. päätin sitten ottaa kaiken pa*kan niskaan ja menin testaamaan. Ajattelin, että jatkan "perinnettä" ja aloitan testaamaan ovistestillä. Jos se on negaa, niin unohdan r-testin. O-testiin piirtyi odottelun jalkeen plussa, mutta ei ehkä kontrollin vahvuinen. Ajattelin, että meni syteen tai saveen, niin testaan nyt myös r-testilla ja tässä tulos oli plussa siihenkin. MITÄH?!?! En ollut uskoa silmiä, mutta kyllä siellä viiva on. Ei lähellekkään kontrolliviivan vahvuinen, mutta haamua tummempi? Nyt pidän jalat tiukasti maassa ja katson mihin tämä homma etenee. Jännittäää ja suuresti!!!

Tänään siis PP13 (ja minkä malttamaton ;)  )