Ei vitsi mikä ihanuuden tunne. Pääsen huomenna kotiin ja saan jäädä sinne neljäks viikoks, ilman ettei mun tartte mennä jonkun nurkkiin asumaan. Oon nyt rampannu eri paikkakuntien välillä ehkä noin 10 viikkoa. kotia oon päässy vain viikonloppuisin. Voi tätä juhlan tunnetta, kun saa laukut purkaa ja laittaa vaatteet oikeesti kaappeihin.

Ensiviikkoakin odotan innolla. Alkaa uusi työharjoittelu ja sitten on se gyne aika. Oon maalaillu jo piruja seinille.. Pelkään, että ultrasta löytyy jotakin, esim. endo, joka on jäänyt toiselta gyneltä joskus aikaisemmin mainitsematta. Tai sitten se sanoo mulle, että ei muuta kuin suoraan adoptio jonoon. Toivon mukaan se ei sano mulle, että odotellaan vielä, nimittäin sitä en enää halua/jaksa. Haluan, että nyt alkaa se tosi toiminta. Veikkaan kyllä, että verikokeisiin saan ensimmäisenä mennä... Josta varmaan selviää, ettei mulla oo minkäänlaista hormoonitoimintaa.. =/ Ei sais ajatella negatiivisesti, mut ku oon vaan niiin realisti.