Tänään katoin telkusta (faktalta) jotain telkku ohjelmaa, jossa toiset naiset kävivät synnyttämässä ja toiset kävivät lapsettomuushoidoissa. Siinä ohjelmassa eräs pariskunta oli saanut noin puoli vuotta sitten hoidoilla ensimmäisen lapsen ja sitä ennen he olivat kärsineet lapsettomuudesta 17,5 vuotta.. Ei järkky, siis 17,5 vuotta. Tuohan on ihan järjetön aika. Miten he ovat voineet kestää kaiken sen paskan, mitä heidän niskaan noina vuosina on kaadettu? Itse tulisin ihan vramasti hulluksi, tuo nimittäin on todella pitkä aika. Ajatella, jos itelle käy samallalailla, miten sen kestäisi?

Yksi ihminen tietää meidän tilanteen ja juttelimme siitä tässä yksi päivä. Hän yritti kovasti luoda uskoa, että ehkä lääkkein meilläkin tärppää, mutta mulle tuli niin vahva tunne (tai se tunne on ollu jo pitemmän aikaa), että ei se ihan niin helposti käy. Uskon vahvasti, että joudumme vielä kitumaan tilanteessa pitkään. En tiedä miksi tunne on niin vahva, mutta jotenkin uskon, että vuosi 2009 ei tule muuttamaan meidän tilannetta.. Toivon mukaan en pääse sanomaaan, että "mitäs minä sanoin"..

No joo, masentelut sikseen ja ei muutakuin myrskyä päin.