Kävin eilen katsomassa yhden tuttuni kuukauden ikäistä vauvaa ja voi että hän oli söpö :) Ristiriitaisia fiiliksiä kuitenkin aiheuttaa se, että vauva ja äiti elävät kahdestaan ilman isän apua. Lapsen isä ei ole missään tekemisissä heidän kanssaan (koska ei ole kiinnnostunut lapsestaan). Hyvä, ettei hän olekaan missään tekemiseissä heidän kanssaan, koska lapsen isä on täysin hullu, ihan kirjaimellisesti. No, mutta kysymys onkin, että miksi juuri tuollaiset ihmiset (äidissä ei mitään vikaa, oikein ihana ihminen) saavat lapsia ja ne jotka niitä yhdessä perheenä haluavat, eivät niitä saa, vaikka kuinka vippaskonsteja käyttävät, MIKSI?!?! Ko. pariskunnalla ei heidän seurustelu aikana ollut edes ehkäisy käytössä, koska naiselle ei kuukautisia tule ilman lääkkeellistä avustusta ja lääkärit olivat sanoneet hänelle, että ilman lapsettomuushoitoja hän ei voi lasta saada... No kuinkas kävikään.. Miksei minulle ovi käydä noin, että hups vain ja raskaana ollaan, MIKSI?!?! Iloinen asiahan tämä sinäällänsä on, antaa toivoa minullekin, että ehkä meillekin joskus... Mutta jotenkin sitä vain ihmettelee luojan luomaa ja hänen ajatuksiaan (tai kuka sen nyt ikinä päättääkin), että miksi juuri tämmöisille lapsi, joista toinen vanhempi on ihan sekopää ja äiti jää lapsen kanssa yksin heti raskauden alusta asti.. Ehkä se on se karman laki...

Ymmärsiköhän kukaan pointtia.. =D