Päässä risteilee miljooona asiaa, mitä jos..? Välillä ajatukset ovat vahvasti siinä uskossa, että raskaana ollaan. Tämä tunne kestää kuitenkin vain hetken. Samantien ajatukset valtaavat pään ja toitottavat, että "hei haloo, ei mitenkään mahdollista". Miksi olisi, ehkä tosiaan terojen vaikutus kesti mulla sen huimat kaksi kiertoa ja nyt niiden tehosta ei ole tietoakaan. Mitäs sitten, jos näin on käynyt. Onneksi viikon päästä soitan gynelleni ja kysyn verikokeiden tulokset niin voin kysellä myös tätä asiaa mikäli on tarvetta.

Toisena ajatuksena siintää minun ja kaverini Thaimaan reissu. Mitä jos nyt olen raskaana, enkä ole kerennyt ottaa rokotteita tuonne. Raskaana oleville niitä ei kovin herkästi laiteta. Matkaa en kyllä varmasti peru, koska se on maksettu ja mää niiiiiiiiiiiin haluan lähtee sinne, koska siitä on puhuttu nyt vajaa kaks vuotta!! Melkeen tulee itku, kun ajattelenkin, että reissu pitäisi perua. Pystyisköhän mitenkään ottaa sitä toista hepatiittia (joka suojelee niiltä ruoka-ainejutuilta). Siinä ei tainnu olla tehosterokotustakaan. Mää tuun hulluks tän asian kans. Oon tätä nyt eilisestä asti vatkannu päässä ees takas. En ikimaailmassa haluais mitenkään vaarantaa tulevan lapsen elämää, mutta en kyllä halua perua reissuakaan. (Ja nyt joku ajattelee, että miten vastuuton tyyppi, tuollaisille ei ikinä sois lapsia) Arghhhhh!!! Mutta niin se elämä vain menee miten sen kuuluukin.. Ja yleensähän asioilla on tapana järjestyä (Sormet ja varpaat ristissä, että niin käy myös nyt, kävin miten kävi).

Kolmantena asiana, joka ei oikeestaan vaivaa mua, mutta pyörii välistä ajatuksissa, on tää uusi työpaikka. Työkavereillekin jo pari viikkoa sitten vitsailin, että kun mää kerta tuun äitiyslomasijaiseksi, niin varmasti itse jään jossain vaiheessa äippälomalle. Sitähän se pomo kysykin heti alkuun, vähän niinku vitsillä, että ethän sää oo raskaana. No sillon en ainakaan ollu (tuskin nytkään), joten en yhtään valehdellu ;o) Meillä tuo pomo tahtoo olla sellainen, ettei se ymmärrä raskaana olevia ja nytkin töistä on jäämässä kaksi mammalomalle, niin se on vaan vittuillu niille vähän väliä jostakin. Tätä on siis tapahtunut siitä asti, kun se sai kuulla näiden olevan raskaana. Eli kylläpä tulis ihana reipas puoli vuotta, jos tässä on onnellisesti käynyt. Noo, se on sen ajan murheita sitten... Sitten jos ja kun olen raskaana niin toivon, että tuo pahoinvointi joko sijoittuu iltaan tai sitten se pysyy siedettävällä tasolla, koska en haluaisi kovin aikaisin kertoa raskaudesta töissä ja toiseksi en kovin tehokkaasti pystyisi töitä tekemään, jos tarvitsisi oksennella (no kukapa pystyy). Mutta mun työ on sellainen, että mulla käy asiakkaita ja niiden kanssa jumppaan sen 45-60min, joten siitä ei voi vähän väliä lähteä käymään oksulla. Eikä se olisi mun mielestä oikein asiakasta kohtaa, että hän maksaa kalliisti hoidoista ja sitten terapeutti ei kykene antamaan 100%:sta työpanosta.. No joo, meneepä taas asioiden edelle.

Tänään on sitten toistaiseksi Kp 29/26. Eilen "uutena" oireena tuli illalla nännien arkuus, mutta nyt aamulla se olikin hävinnyt. Mikälie mielenhäiriö tuli illalla. Jännitys jatkuuu...

**Muoks: Eilen aamulla oli muuten kurkkukipeä ja kuvittelin tulevan sairaaksi, mutta kurkkukivusta ei ole tänään jälkeäkään?!?