Tänään on siis kp 14 ja päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa tikuttelun, osittain taivaanpiin kannustuksesta :) (kts edellisen tekstin kommentti). Ovista ei ole ainakaan vielä odotettavissa, koska viiva oli niin himmeä, ettei tarvinnut edes miettiä, olisivatko viivat yhtä paksuja. Täytyy nyt vain yrittää asennoitua sillä mielellä, että kovasti yritetään peittoja viskoa, josko se ovis sieltä kuitenkin tulisi ilman mitään merkkejä.

 

Kyllä tuo tikuttelu ei oo yhtään mun heiniä. Yritän jaksaa tikutella aina sinne kp 20 asti ja jos siihen mennessä ei oo mitään tapahtunu niin sitten saa olla. Ens kierrossa, kun clomiannostus tuplataan, voin kuulostella oireita ja sitten tikutella muutaman kerran. Siihen se sitten saa jäädä mun osalta.

 

Edelleen takaraivossa jyskyttää ajatus, että ei näistä clomeista oo mulle mitään apua. Mitäs clomien jälkeen? Meidän kaupungissa nostetaan sen jälkeen kädet psytyyn ja lähetetään muualle.. Eikös kuitenkin clomien tilalle ole joku toinenkin valmiste mikä auttaa ovulaatiossa? Toisaalta, kovasti ensi kierrossa kiehtoisi ajatus ultrasta yksityisellä, että kasvaako siellä edes mitään ja minkä kokoisena.. mutta tuo raha tilanne on sen verran heikko ja kohta tulee reissun loppumaksut maksuun, niin taitaa olla toiveajattelua.

Onko muuten mitään prosenttilukuja tiedossa kuinka monelle clomit ovat tuoneet odotetun tuloksen?