Itkuisen päivän/illan jälkeen menin hyvissä ajoin nukkumaan. Nukahdin, mutta yöllä heräsin sata kertaa katsomaan paniikissa kelloa etten myöhästy. Aamulla heräsin tuntia ennen kellon soittoa, kerkesin taas miettimään sata asiaa ja tihrustamaan muutaman kyyneleenkin.

Menin polille vähän ennen puoli yhdeksän. Gyneä sain odottaa reilun puoli tuntia. Käytävällä istuessani sain useamman kerran pyyhkiä kyyneleitä, mutta hammastapurren sain pidäteltyä pahimman itkun. Hoitaja tuli ja pyysi huoneeseen odottamaan, vaikka gyneä ei näkynyt. Riisuin housut ja laitoin sairaalatakin päälle. Odottelin. Vihdoin ja viimein gyne tuli ja ensimmäisenä se sano, että hcg arvo oli yli 3000 (en muista paljonko yli) ja että aika korkea se on. Tämän jälkeen kysyin heti, että eikö sitä raskautta voida hoitaa lääkkeillä pois? Gyne sano, että ei ole kovin innokas käyttämään tätä solumyrkkyä ja se on pitkä prosessi, sitä ei voida tehdä sen vuoksi, että olen lähdössä sinne reissuun.

Gyne pyysi hoitopöydällä ja alkoi ultrata.. Muutaman sekunnin ultrauksen jälkeen hän sanoi, että "täällä näkyy jotakin". Minä kysyin, että missä? Siellä väärässä paikassako? Gyne: "Ei vaan ihan oikeassa paikassa eli kodussa, raskauspussi näkyy". Gyne lopetti ultraamisen ja sanoi lähtevänsä etsimään talon parasta ultralaitetta, jotta nähdään paremmin. Se löytyikin nopeasti ja vaihdoimme huonetta. Siellä ultraus uudestaan ja kohdusta löytyi kuin löytyikin se raskauspussi. Pussin sisältä löytyi jotain ihan olematonta, 2mm gyne sai sille mitaksi. Raskauspussin ympärillä oli paljon verisuonia, mikä on kuulemma hyvä asia. Tähän hätään gyne ei osannut sanoa vielä, että onko pussin sisällä elämää, mutta sen tarkistamme uudestaan maanantaina. Silloin pussin olisi pitänyt kasvaa kuulemma huimasti.

Kysyin, että miksi tuo ei näkynyt eilen? Selitykseksi sain siihen, että ovulaatio on ollut niin myöhään, että se voi vaikuttaa asiaan ja samoin myös se, että eilinen ultralaite ei ollut kovin tarkka. Sitten siitä "möykystä" siellä kohdun takana.. Se kuulemma on joku kiinnike tai sitten kysta, gyne ei osannut sanoa varmaksi. Voi elämä mikä helpotus, sitä leikkausta ei tarvita! Aivan mahtava juttu! Gyne oli hurjan pahoillaan, että oli pelästyttänyt minut. Saneluunkin hän sanoi, että "hänen häpeäkseen on todettava"...

Yhtään en juhli raskaudella vaan sillä, että mua ei tarvi leikata. Minusta tuo hcg-arvo ei ollut päätä huimaava.. Siitäkin kysyin ja gynen vastaus oli, että se voi olla noin pieni myöhäsen oviksen vuoksi. Yhtään en halua elätellä toivoa, että pussista löytyisi elämää. Nyt vain nautin siitä, että leikkausta ei tarvita ja odotan innolla maanantai aamua. Mää oon niiin onnellinen, että jo senkin vuoksi joudun tihrustamaan lisää kyyneleitä. :) Pitäkää peukut ja varpaat pystyssä, että maanantaina asiat olisivat paremmin kuin hyvin!