Voi elämän kevät, että tää tyttö on pyörällä päästä. Menkkoja ei näy edelleenkään (luojan kiitos!), lämmöt huitelee yli 37 asteessa, väsymys alkaa pikkusen antaan periks? ja alavatsaa nippailee sillon tällöin. En sitten tehny tänään toista testiä, ajattelin, että parempi tehdä se huomenna aamulla, jotta oikeasti näkee mihin suuntaan homma on parissa päivässä menny. Voiko tää oikeesti olla totta? Voiko meille käydä näin? Ensimmäinen oviskierto vuoteen ja NAPS! Ei voi olla..

Mulla ei mee tuntiakaan, etten tätä asiaa ajattelis. Koko ajan pyörii miljoona asiaa mielessä. Tällä hetkellä päällimmäisenä on se, että onko tuolla oikeasti elämää, pelkään keskenmenoa, tuulimunaa, väärään paikkaan ajautunutta pikkuista.. jne..

Miten pärjään meidän reissussa, jonne kaverin kanssa lähdetään parin viikon päästä? Mitä jos siellä on ihan järkky olo? Oonkin miettiny, et pitäskö ihan varuilta hommata se ranneke, mikä ilmeisesti stimuloi niitä akupisteitä ranteessa ja helpottaa pahoinvointia. Kaverillehan joudun tämän heti paljastamaan, jos on paha olo, yliväsynyt tai muuten vain sekava olo. Mitä uskallan reissussa syödä, mitä jos siellä tulee jotain ongelmia? Ääh ja Blaah! Ehkä se elämä kuitenkin kuljettaa..

Sitten oon jo miettiny, miten ja milloin tämän ilouutisien kaikille kerron kerron. Porukat saa tietää reissun jälkeen, samoin yksi kaveripariskunta (miehen veli ja sen vaimo), muille kerrotaan sitten pikku hiljaa. Miekkonen on jo ihan varma, että meille on tyttö tulossa :) Pyörällä sekin on päästä, paljon on kuulemma asiaa ajatellu ja yrittäny sulattaa uutista.

Voi elämä, toivottavasti kaikki menee hyvin ja marraskuussa saatais haistella vauvan tuoksuista arkea!