Eilen aamulla laitoin emättimeen 4kpl cytotec-lääkettä. Lapuissa, jotka äitiyspolilta sain, luki, että vuoto alkaa noin 3-4 tunnin kuluttua lääkkeiden ottamisesta, joillakin myöhemmin ja pienellä osalla vielä myöhemmin. Lääkkeitten laiton jälkeen piti olla tunti makuuasennossa, jotta ne varmasti pysyvät sisällä.

 

Minä odottelin, kello kävi. Vuotoa alkoi olemaan jonkin verran, kipujakin myös, mutta ne eivät tuntuneet menkkajuilimista kummemmilta. N.klo: 13 aikaan tuli kova hätä vessaan ja silloin sieltä tuli jonkin verran verta ja joku isompi klöntti. Klönttiä en voinut tarkastella, koska se upposi vessan pöntön uumeniin. Kipuja ei edelleenkään ollut, eikä vuotokaan ollut mitenkään runsasta. Illalla seittemän aikaan sanoinkin miehelle, että olen lukenut kauheita kauhutarinoita lääkkeellisistä keskeytyksistä ja minä kun olen päässyt näin helpolla. Yhden Burana 600mg:n aamulla otin. Kello tuli kahdeksan illalla, menkkajuiliminen tihentyi ja kivut koveni. Lähdettiin kuitenkin koiran kans lenkille, jolloin ääneen sanoin, että kotona joudun ottamaan lisää särkylääkettä sillä nämä supistukset? voimistuvat.

 

Kotiin päästyä kivut olivat jo aikasta kipeitä eikä särkylääkkeetkään enää auttaneet. Meni tunti ja kello oli vähän yli yhdeksän. Sen jälkeen kivut olivat jo todella kovia ja supistukset kestivät noin 20-30 sekuntia ja aina kun ne alkoivat hiipumaan, tuli jo seuraava. Kivun ollessa pahimmillaan, en pystynyt tekemään mitään muuta kuin makamaan sykkyrällä ja puremaan hampaita yhteen. Tällöin myös vuoto alkoi olla todella runsasta, vessassa juoksin noin 5-10min välein ja istui siellä aina vähintään sen 5min. Verta tulla lirisi, kun vähänkin pönnäsin. 23 aikaan illalla pönttöön huljahti toinen klöntti, jota en pystynyt tarkastella sen kummemmin. Tämän jälkeen sain ravata vessassa vielä muutaman kerran, mutta sen jälkeen kivut helpottuivat ja hävisivät kokonaan. Yhden aikaan yöllä kömmin sänkyyn ja aloin nukkumaan.

 

Aamulla heräsin ja vuoto oli todella hyvin tyrehtynyt. Tottakai sitä jonkin verran oli tullut, mutta ei mitenkään hurjasti. Pönttöön kuitenkin tuli vielä aika paljon verta pissatessa, mutta ehkäpä se tästä alkaa rauhoittumaan.

 

Tällä hetkellä, jos ajattelen pelkästään tyhjennystä, asia tuntuu ihan ok:lta. Ajattelen, että näin tämän jostain kumman syystä kuului mennäkin, mutta heti kun ajattelen, että paljonko raskausviikkoja olisi nyt tai jos mietin marraskuuta ja laskettua aikaa tulee ahdistus ja syvä kaipaus. Ahdistaa ajatellakin, että kerkesin elää pilvilinnoissa lähes 3 kuukautta autuaattoman tietämättömänä kaikesta pahasta (vaikka jotain aavistelinkin). Ahdistaa ajatella, että me oltais tässä ajassa jo keretty yrittää ainakin se 3 kertaa... Toisaalta, kiva tietää, että raskaus on mahdollinen, mutta mitä jos se olikin vain jokin maailman 8. ihme?

 

Nyt on vain semmonen tunne, että haluan alkaa yrittämään uudestaan ihan heti tällä samalla sekunnilla, en jaksa yhtään odottaa. Suoraan sanottuna vituttaa alkaa taas laskemaan kierronpäiviä jne.. mutta minkäs teet. Nyt aamulla soitinkin mun luotto gynelle (joka hoitanut tätä "lapsettomuutta") ja pyysin, että pääsisin ultraan, jossa tarkistettaisiin, että kaikki materiaali on varmasti tullut pois. Maanantaille sain onneksi ajan. Gyne kyllä sanoi, että vuodon määrän perusteella kaikki on tullut pois ja on harvinaista, että tämä toimenpide epäonnistuu, mutta mun kohdalla näköjään kaikki on mahdollista. En enää yhtään luota mihinkään tilastotietoihin, me näköjään kuulutaan aina siihen "vähemmistöön". Onneksi maanantaina saan myös selvyyden, että milloin saan aloittaa hormoonihoidot uudestaan. Toivottavasti ei tarvitse kauaa odotella, en nimittäin jaksa enää yhtään tätä odottelua.

 

Mulla olis niin paljon kirjoitettavaa, mutta varmaan parempi jättää toiseen kertaan. Muuten tästä tulee järjettömän sekavaa tekstiä (taitaa jo olla). Nyt vain menemme raivolla eteenpäin kohti uusia kokemuksia. PRKL.