Jotenkin on ollu tosi kurja viikko (ma-pe). Oon ollu tosi surkealla ja haikealla fiiliksillä koko viikon. Suoraan sanottuna on ahistanut aika paljon. Ajatukset on pyöriny keskenmenneessä raskaudessa ja tulevaisuudessa.. Itku on ollu koko ajan lähellä, mutta se ei ole sieltä tullut pihalle, kunnes...

 

Tekstailin alkuviikosta erään kaverini kanssa, jota minun piti nähdä jossain vaiheessa viikkoa. Myöhemmin, olikohan keskiviikkona, kaverini laittoi viestin, että jos mentäisiin käymään yhdellä toisella kaverilla, niin näkisin hänen kasvavan vatsan (viikkoja jotain 26+). Tytöt eivät tienneet keskenmenostani. Asiaan suostuin, mutta pitkin hampain. Jotenkin oli vaan ollu niin kurja olo koko viikon, etten kaivannut yhtään onnen hehkutusta tilanteesta. Treffit sovittiin perjantaiksi.

Kaveriltani sain viestin, että tämä toinen on saanut äitiyspakkauksen, että päästään ihailemaan sitä (jippiii!). Silloinhan se ahdistus vasta alkoikin.. Munhan piti myös saada ko. pakkaus syksymmällä...

Perjantai koitti. Yritin mielessäni tsempata itseäni ja vääntää ihanan tekohymyn päälle. Tottakai se vatsa tuli heti ovella vastaan, se oli todella söpö vauvamasun alku, sitä en käy kiistämään :) Höpistiin niitä näitä, kun minun kuulumisia kysyttiin, vastasin vaisusti ja ohi mennen, että ei ihmeempiä ja vaihdoin puheenaihetta. Jossain vaiheessa puheet kääntyivät meihin ja tytöt alko huumorilla kyseleen, että mikäs meidän tilanne on ja joka vauvan teko on aloitettu. Vastasin jotenkin vaikeena, että joo, eiköhän se. Tytöt heti riemastu ja kyseli, ettei vauva olisi jo tilauksessa (siis olenko raskaana).. Sanoin, että en, ei se niin helppoa ole. Tämä raskaana oleva sanoi, että hän tietää tilanteen, kun hänkin sai tätä ennen keskenmenon ja silloinhan minä pillahdin itkuun.

Tytöt ihmettelivät, että mikä mulle tuli ja olivat hyvin pahoillaan uteluista. Kerroin sitten myös meidän tilanteen ja siitä puhuttiin tovi. Asiaa oli helpompi käsitellä, koska tämä raskaana oleva kaverini oli kokenut lähes saman kuin minä.

En pahoittanut mieltäni tyttöjen uteluista, jotenkin vain se koko viikon suru purkautui siihen päivään ja omaan surulliseen tyhjään syliin.

 

|-----------------------------------------------------------------------|

 

Tänään on kp 8 ja oireena oiretta ei ole (siis ovikseen). En kyllä ihan vielä oireita odottele, kun viime kerralla oireet alko vasta kp 15, ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt oireita odottelen alkaviksi kp 13 tienoilla, koska clomit aloitin 2 päivää aikaisemmin kuin viimeksi. Jotenkin vain on vahva fiilis edelleen siitä, että metsään mennään niin, että pusikot ja kuusikot heiluu.