Voi elämä, että mua jännitti töissä jo kun kello tuli 13.00.. Ajattelin, että tunnin päästä soi puhelin ja saan vastauksen. Kello pyörähti 14.00, 14.10, 14.20, 14.30 eikä soittoa kuulu. Minä päätän, että odottelu saa olla ja otin luurin käteen ja soitin polille (missä gyne töissä). Sieltä sanoivat, että gyne on lähtenyt kokoukseen ja palaa myöhemmin sanelemaan jotain kesken eräisiä juttuja, joten voi olla, että hän soittaa myöhemmin tai sitten huomenna tai vasta ensi viikolla. Kyllä itku meinasi päästä. Niin mun tuuria. Ei auttanut muu kuin tyytyä kohtaloon ja jäädä odottelemaan.

Pääsin töistä 15.30 eikä soittoa ollut kuulunut. Kaarsin autolla pihaan ja lompsin kotiovelle päin, jolloin puhelin pärähti soimaan. Aloin kaivelemaan sitä taskusta ja mitä ihmettä?!?! Puhelin meni mykäksi ja ihan pimeäksi, en edes nähnyt kuka soittaja oli. Äkkiä puhelin päälle ja toivomaan, että ko. henkilö soittaa uudestaan. Eipä mennyt aikaakaan, kun puhelin soi ja numerosta näin, että nyt gyne soittaa.

Gynehän se siellä sitten oli. Esitin asiani ja toivoin saavani femarit käyttöön ja vielä tähän kiertoon.  Gynelle ei ole mitään kokemusta ko. lääkkeestä, joten hän ei niitä suositellut. Yhteistuumin kuitenkin päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että aloitetaan clomit+pistoshoito yhdistelmällä.

Huomenna siis, kp4, aloitan clomit (1tbl/pvä) ja syön niitä kp 8 asti. Maanantaina menen sitten käymään polilla (kp8), jossa vissiinkin ultrataan ja opetetaan piikittely. Piikittely aloitetaan ihan minimi annostuksella ja ehkä vain 4päivän ajan (sitäkin katsotaan sitten ma).

Nyt on hyvä mieli, asiat alkaa toivon mukaan etenemään ja pienen pieni toivon kipinä herää, ehkä mulle se ovis saadaan vielä joskus. Rehellisesti sanottuna, en kuitenkaan usko, että vastetta saadaan vielä ekalla hoitokerralla.

Pään särky on tällä hetkellä mitä järkyttävin...