Pp6 ja pää meinaa hajota tähän kropan kuunteluun. Miten sitä osaisikin ottaa lunkisti ja keskittyä elämään päivä kerrallaan.. Tänään on koko päivän tasaisin väliaijoin vihlonut ja viillellyt alavatsaa kummaltakin puolelta. Nyt illalla makoiltiin miekkosen kanssa sohvalla, kun yht'äkkiä haistoin tupakin savun. Ihmettelin sitä ääneenkin. Tulin tietskahuoneeseen, jossa oli ikkuna auki ja haistoin sieltä, ja kas kummaa, se haju tuli sieltä. Ulkona ei kuitenkaan näkynyt ketään, joka olisi polttanut ja meidän seinänaapuri ei edes tupakoi. Hänen seinänaapurinsa taas tupakoi, joten hajun piti tulla sieltä. Huusin miekkosen huoneeseen ja kysyin, että haistaako hän huoneessa mitään, ei kuulemma haistanut. Sanoin, että haistappa tuonne avoimeen ikkunaan ja silloin vasta hän haistoi savun hajun.

Nyt tietenkin kuvittelen kaikenlaista, vaikka tiedänkin, että se on tämä pää joka tekee tepposet. Nyt tyttö jalat tiukasti maahan ja nöyrin mielin eteenpäin!

Asiasta seinään...

Voi elämä, mua on niiin ketuttanu koko päivän, kun sain raskausuutisia yk 2 ja yk5 yrittäneiltä. Nämä ovat itkeneet ja kitisseet, että he ovat varmasti lapsettomia, kun ei tärppää ja heidän mielestään on tarpeeksi jo ollut yrittämistä jne... Ja kas kummaa, muutaman kuukauden jälkeen jo onnaakin. Voi elämä, että mua ärsyttäää tuollainen pikkumaisuus ja asenne "kaikki tänne ja heti". Nuo ei tiedä mitään, mitä on yrittää lasta esim. 1,5v, 3v. tai 5v. Mun mielestä on niin loukkaavaa, kun tälläiset ihmiset kehtaavat valittaa "lapsettomuusongelmista" ääneen.. Arghhh!! Sappi kiehuuu!!! No ei siitä tänään sen enempää..