Tänään rv huimat 5+2. Väsyttää, viluttaa, turvottaa, repii, juili, kramppaa... Tuo väsymys taitaa olla kaikista "pahinta" tällä hetkellä. Töissä olen jaksanut aivan hyvin, mutta auta armias kun pääsen kotia, niin kyllä sohva ja viltti kutsuvat joka ikinen päivä. Palelu taitaa olla myös joka päiväistä, mutta onneksi ajoittaista. Alavatsaa välillä juilii ja repii. Pahinta taitaa olla kuitenkin yölliset (onneksi ei joka yö) krampit, jotka iskevät alavatsalle kääntyessä. Tuntuu, että lihakset vetävät ihan jumiin, mutta ne häviävät onneksi hetkessä vastaan venyttämällä tai paikallaan olemalla.

Miekkonen jaksaa joka päivä kysyä, että miten voin ja mitkä on fiilikset mahan suhteen. Sekin taitaa kovasti jännittää tulevaa ultraa, että löytyykö sieltä mitään. Edelleen olen kovin jalat maassa, enkä kyllä aio juhlia, vaikka ultrassa jotain löytyisikin oikeasta paikasta. Ei se lohduta oikeastaan yhtään, koska viimeksikin sieltä löytyi ja kaiken piti mennä loppuun asti hyvin. Jos ja kun kaikki on hyvin, haluan vielä yhden ultran ennen np-ultraa, muuten tulen hulluksi. Neuvolaankin uskallan varata ajan varmaan vasta viikolla 8-9..

Tuntuu edelleen, että tuo aika matelee eteenpäin, mutta yksi hujaushan se on, kun on joulu ;)