Tänään poksahti rv 10+0 käyntiin, uudet kaksinumeroiset luvut. Hurjaa! :)

Tänään mulla oli ensimmäinen neuvolakäynti ja voi elämä, että mulla on maailman ihanin neukkutäti. Se on niin empaattinen, sydämmellinen ja tekee työtänsä täydellä sydämellä. Heti, kun hän näki mut niin hän oli siitä jo aivan innoissaan ja toivoi niin kovasti, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin.

Kerroin hänelle heti alkuun huoleni, että pelottaa, kun oireet ovat edelleen niin vähäiset. Lievää väsymystä, ummetusta (edelleen) ja tissien pingotusta on ollut. Etova olo alkaa olla jo historiaa?? (kop kop) Melkein viikkoon ei ole tullut sitä kuvottavaa tai etovaa oloa muutakuin ihan minimaalisessa mittakaavassa. Ruokailuvälejä olen kotona ollessa voinut pidentää ihan 4-5 tuntiin asti. Neuvolatäti kysyi heti, että haluanko, etät sydänäänet kuunnellaan. Ja todellakin halusin. Hän kuitenkin varmisti, etät ne eivät välttämättä vielä kuulu. Hän myös lupasi, että jos sydänäänet ei kuulu voin tulla käymään lääkäriin näytille ennen np-ultraa. Kun hän dopplerin sai vatsan päälle, sydänäänet kuului miltein heti <3 Mullahan tuli saman tien itku silmään. Kuunneltiin veilä toisenkin kerran ja kyllä ne sieltä löytyivät. Neuvolantädilläkin silmät aivan kostuivat, niin helpottuneita molemmat oltiin. Nyt voin taas hetkeksi huokaista helpotuksesta ja alkaa odottelemaan kutsua np-ultraan. :)

 

Muut kuulumiset:

* Paino noussu kilon (jaiks)

* Hb 135

* RR 111/69

* Pissapuhdas

* Ja mikä parasta, sydänäänet iso +

 

Eipä mulla sitten muuta :D