Tänään oli se kauan kaivattu, odotettu ja pelätty ultra. Aamulla herätessäni en niinkään jännittänyt, mutta kun kello lähenteli 9.00 alkoi sydän tykyttää (aika oli 9.20). Menin polille ja istuin odottamaan. Pääsin vastaanotolle noin 9.30. Vastassa oli eri gyne, mutta oikein miellyttävä sellainen (oma oli lomalla). Tehtiin sisätutkimus ja kurkattiin ultralla. En uskaltanut näyttöön katsoa ennenkuin lääkäri antoi ensimmäisen kommentin: "siellä se nyt on ja sydänkin sykkii.  Pieni, mutta sydän sykkii hurjasti". Hoitajakin onnitteli ja kehui vahvaa sydämen sykettä. Tirautin silmäkulmasta pienen kyyneleen. Siellä se meidän hippu nyt uiskenteli.

Hippu vastasi viikkoja, neuvolakorttiin lääkäri kirjoitti viikoiksi 7+6, niinkuin olen itsekin laskenut.

Np-ultraa en saanut äippäpolilta varattua, kun kaikki hoitajat huitelivat ties missä. Katsotaan soitanko sinne joku päivä vai odotanko ensimmäiseen neuvolaan asti (sinnekään en ole vielä soittanut).  Seuraava etappi on sitten np-ultra, jota odotan, mutta pelkään... Silloin viimeksi saimme sieltä huonoja uutisia. Nyt yritän iloita tästä onnesta, mikä meille tähän asti on suotu.

Töissä kuulin tänään erittäin iloisen uutisen. Vanhempi työkaverini odottaa myös vauvaa, la huhtikuussa. Heillä on takana 11 vuotta lapsettomuutta ja nyt luomuvauva on yllättänyt heidät. Olen niin onnellinen heidän puolestaan!