Misthän sitä aloittais.. Olisi miljoona asiaa mielenpäällä..

Alotetaan siiä, että luulin, sunnuntaina saqirastuneeni sikalunssaan. La ja su välisenä yönä nenä meni tukkoon ja kurkku tuli kipeeks. Päivällä ei oikein ollu sen kummempia tuntoja, mutta iltaa kohden alkoi tulla vilu ja väsymys. Oltiin silloin miekkosen vanhemmilla juhlimassa isänpäivää. Kun sieltä päästiin kotiin, palelin ja tärisin ihan hulluna. Mittasin kuumeen ja olin ihan  varma, etät lämpöä oli 39 astetta, mutta onneksi sitä oli "vain" 37,9. Yö meni muuten ihan ok, mutta heräsin siihen, että mulla oli kauhea nälkä. Kävin vessassa ja päätin huitaista yhden jugurtin nassuun. Jugustin syötyä menin sänkyyn ja sain saman tien juosta vessaan oksentamaan sen. Aamulla ja seuraavana päivänä ei ollu enää oikeastaan mitään, ei edes huonoa oloa. Lievää kurkkukipua ja aavistuksen nenän tukkoisuutta, mutta ei muuta. Ihmeellistä. Tänäänkin ollu suht ok aamupäivä, ainut mikä tuottaa ongelmia on nenän tukkoisuus.

En ole vielä ottanut sikarokotetta, mutta sen taudin pelossa olen ajatellut sen ottaa (osittain myös työnantajan painostuksesta). Tänään siis rikkoutui tuo maaginen 12.viikon raja. Silti edelleen pelkään, että roote voi saada jotain hallaa aikaiseksi, sillä suuria kehitysvaiheita on vielä tulossa. Pelkään myös kevääksi povattavaa uutta ja rajumpaa sikalunssa aaltoqa, jonka kouriin en haluaisi joutua. Tiedän monia, jotka ovat rokotteen ottaneet aikaisemmilla viikoilla, mutta silti se pelottaa. Työnantaja sanoi, että rokotteet ovat tällä hetkellä meidän kunnassa loppu, mutta minun pitäisi se heti ottaa, kun niitä saadaan lisää, ehkä jo tämän viikon lopussa. En ehkä pelkää itse sikalunssaa, mutta pelkään sen jälkitauteja, jotka voivat olla kohtalokkaita.. No joo, jätettään asian vatvominen sikseen, sillä kummassakin asiassa on puolensa. Rokotteen otan ja sillä siisti.

Palaan vielä tuohon isäinpäivään ja vierailuun miekkosen porukoilla. Heille kerrottiin vauvasta ja heidän ensimmäinen kommentti oli, että me tiedettiin jo olivat kuulemma arvanneet jo meidän edellisellä vierailulla, joka on tapahtunut kutakuinkin 3 viikkoa sitten. en uskaltanut vielä kysyä, että mistä he asian arvasivat, mutta ehkä ensi kerralla. Ahistusta asiasta aiheuttaa se, että he heti alkoivat puhua tulevasta niin paljon. Ajasta jolloin vauva on jo maailmassa. jotenkin itse en soaa ajatella vielä niin pitkälle, enkä ehkä edes uskalla. Kuitenkin mennään vielä niin vähäisillä viikoilla, että jotenkin pelkään. Nythän tuo keskenmenon riski pitäisi olla minimaalinen, mutta sekään ei lohduta. Mun vanhemmat saavat asiasta tietää tämän viikon sunnuntaina, kun iskä palaa espanjasta.

Olenko jo maininnut, että hommasin huuto.netistä sen dopplerin? :D No joo, tein sen ja nyt olen muutamana päivänä metsästänyt sydänääniä. Luulen ne löytäväni, mutta eniten minua ihmetyttää se, että ne ovat löytyneet aina samasta paikasta, tuolta oikean suoliluun vierestä. Mietin, että voiko ne muka olla omat sydänäänet, mutta tuskin, koska en samanlaisia ääniä löydä muualta. Tuntuu, että liikkuuko tuo pikku Hippu ollenkaan tuolla, jököttää vain yhdellä paikalla. Enteilisköhän rauhallista kaveria? ;) (Taitaa olla toiveajattelua).