Koko joulunaika on mennyt supistuksia miettiessä ja stressatessa. Yöt ovat olleet supistusten laatuaikaa. Oon nukkunu tosi huonosti, kun oon pelänny niitä koko ajan ja kyllähän niitä on tullutkin. Ei edelleenkään kipeitä, mutta sellaisia, missä alamaha kovettuu hetkeksi. Välillä niitä on tullut tiheämmin ja välillä taas pitkillä väleillä. Eilinen päivä oli kaikista pahin. Yön supisteli ja sama homma jatkui aamun ja päivän, vaikka lepäsin ihan koko päivän. N. kello 15 supistukset loppuivat kuin seinään eikä niitä sen jälkeen ole tullut tähän mennessä kuin ehkä alle 10.

2 aamua on mennyt itkiessä ja panikoidessa, että vauva tulee joko ulos, on kuollut tai sitten syntyy ihan parin viikon päästä. Kaikkea sitä kans murehtii, mutta sykät ajatukset valtaavat mielen.. Olin jo ihan varma, että tätä vauvaa ei ole tarkoitettu meille eikä sitä koskaan saada syliin asti..

Eilen soitin jo synnärillekin, mutta sieltä sanoivat, että levätä nyt vain ja seurata tilannetta. Jos haluaa, niin käydä päivystyksessä antamassa pissanäyte, koska tulehdus voi aiheuttaa supistuksia. Synnäriltä sanottiin myös, että harvoin kivuttomat supistukset saavat mitään aikaa, joten voisin olla sen suuremmin murehtimatta. Ainoastaan sitten ottaa päivystykseen yhteys, mikäli tulee vuotoa, supistukset ovat tiheitä ja säännöllisiä.Tänään kävinkin päivytyksessä antamassa pissanäytteen, mutta ei siinä mitään ollut, viljelyyn hoitaja sen vielä laittoi ja sanoi, että vastauksia voi kysellä ma omalta alueelta tk:sta. Päätin, että soitan ma aamuna heti neuvolaan ja haluan lääkäriin ajan. Haluan poissulkea mm. hiivan ym. tulehdukset.

Todella todella rasittavaa tämmöinen, mutta eihän tälle mitään voi. Nyt vain odotan kuumeisesti vkoa 24, jolloin vauvaa aletaan hoitamaan tehohoidossa, mikäli päättää syntyä. Toivon todella, että tämä Hippunen pysyy tiukasti matkassa ainakin 37 vkolle asti.. Huoh! Onneksi hippunen on nyt kuitenkin liikkunut jo 4 päivänä peräkkäin, joten se hieman huojentaa mieltä.