Siis ihan uskomatonta, ME siis ME, käytiin synnärillä tutustumassa maanantaina. Kyllä tuli ihan höppänä olo. Tuli niin epäuskoinen fiilis, että ollaanko me oikeasti pääsemässä jossain vaiheessa kevättä synnärille, siis ihan oikeasti. istuskeltiin ja odoteltiin 3 muun parin kanssa siinä aulassa, että kätilö tulisi hakemaan meitä ja näyttämään paikkoja. en voinut kuin siinä aulassa istua ja virnuilla typerän näköisenä, en millään uskonut, että mitä e siellä teemme. Ajoittain en edelleenkään usko, että tämä onni meille suodaan, mikäli kaikki menee hyvin. Ainoat asiat mitkä raskaudesta muistuttavat ovat maha, pienet vaivat ja Hippusen potkut <3.

Synnäri ja sen paikat ovat sinäänsä tuttuja, kun olen käynyt siellä joskus aikaisemminkin tutustumassa opiskelujeni kautta. Pintapuolisesti siellä raapaistiin asioita, mutta päällimmäisenä jäi mieleen, että synnärille kannattaa lähteä silloin, kun supistukset ovat alle 10min välein, säännöllisiä ja voimistuvia. Lisäksi jäi mieleen mukava kätilö ja tervetullut olo osastolle.

Yhtään ei alkanut synnytys jännittämään. En vain vielä osaa pelätä sitä. Eniten pelkään kipua, mutta eiköhän tuostakin selviä, kun niin moni nainen maailmassa on siitä selvinnyt. Supistusten kivuista tiedän jo jotakin, sillä viime syksyn tyhjennyksessä, kivut olivat jo jonkinlaisia. Uskon kuitenkin, että synnytyskivut ovat paljon kovemmat, mutta esimakua niistä on jo saatu. On se vain hassua ajatella, että ehkä vajaan 3kk:n päästä meillä on pieni nyytti sylissä <3 *sniiiiif*