Voi tätä Äiti Luontoa. Tänään aamulla, kun avasin sälekaihtimet, leukani tippui melkein lattiaan. Yön aikana oli satanut lunta niin paljon, että puut, pensaat ja koko maa oli ihan valkoisena. Voi elämä! Tätähän tässä nyt kaivattiinkin, huoh! Kevät antoi itsestään jo niin varmoja merkkejä, en olisi uskonut (tyhmä minä), että takatalvi vielä yllättää. No onneksi ollaan kuitenkin plussan puolella, joten uskon, että lumet saa aika nopeasti kyytiä (kunhan tuo lumisade lakkaa).

 

Toinen äiti luonnon temppu on tämä Islannin tulivuoren purkaus. Ei se muuten hetkauttaisi, mutta kun mun vanhemmat ovat Budapestissä loukussa, eivätkä tiedä milloin pääsevät palaamaan takaisin Suomeen. Heidän olisi tarkoitus tänään päästä sieltä lähtemään, mutta nyt näyttää  siltä, että ainakin huomiseen klo: 18 asti on lentokielto voimassa. Onneksi heitä on iso porukka siellä, niin ei tarvitse kaksistaan olla ja tappaa aikaa. Kurjin juttu on, että äidillä on lääkkeitä varattuna mukaan vain 3-4 ylimääräistä päivää, joten ensi viikolla olisi syytä heidän päästä pois sieltä. Äidin lääkearsenaaliin kuuluu mm. verenpainelääke ja 2-tyypin diabeteslääke (tabletti). Eihän se maailma ja kroppa kaadu, jos niitä ei yhteen päivään saa, mutta jo useamman päivän lääkkeettömyys voi vaikuttaa kurjasti kroppaan ja sen toimintaan. =( On se vain hassua minkälaisen kaaoksen yksi tulivuori voi saada aikaan lähes koko maailmassa. Ei tässä auta kuin seurata tiiviisti uutisia ja toivoa parasta, että lentokielto purkautuisi tässä lähipäivinä.