Tänään oli viimeinen työpäivä, joten mammalomalla ollaan!! Jihuuuuuuuuuu!!! Virallisestihan se alkaa maanantaina , mutta saahan sitä tuulettaa jo nyt  Työpaikalta lähdin virnuille ja suu leveässä hymyssä. Mikä voikaan olla paras hetki jäädä lomalle kuin nyt. Aurinko paistaa, linnut laulaa, kevät ja kesä tekee tuloaan. Saan nauttia ja olla, istua takapihan terassilla, kuunnella lintujen laulua ja katsoa meidän karvaista kaveria, kun se innolla kirmaa pitkin pihaa. Voi elämä tätä hetkeä on odotettu! Jotenkin ihan uskomaton fiilis, en oikeasti edes käsitä, että olen jäämässä piiiiitkäksi aikaa kotiin ja ihan sen vuoksi, että meille on syntymässä pieni nyytti, meidän oma Hippu *sniif*. On se vain niin outoa, että meitä on ihan kohta yksi lisää. Ei mene vain millään jakeluun. Postia hakiessa mietinkin, että onko tämä oikeasti totta, jotenkin tuli sellainen fiilis, että ei me olla yhtään valmistauduttu tähän. Ollaan vaan kuljettu virran mukana ja eletty sitä "tavis" elämää.

Hassua miten supistuksetkin ovat muuttaneet muotoaan. Enää se ei vain ole sitä mahan kovettelua vaan nyt ne jo tuntuvat joltakin. Eilinen päivä ja viime yö meni säännöllisen epäsäännöllisesti supistellessa. Supistukset eivät olleet kipeitä, mutta alavatsalla oli ihan eri tunne mitä ikinä ennen. Sellainen kiristävä/puristava tunne. Toivon salaa, että ne jotakin pientä saisivat aikaiseksi. Olisi mukava kuulla synnytystapa-arviossa (5.toukokuuta), että paikat ovat jo vähän pehmenneet ja ehkä hitusen verran auenneet. Mietin tässä, että himmailen tahtia vielä viikon verran ja sitten en enää anna supistusten häiritä menoa. Olisi ihanaa, jos vauvan syntymä ei menisi kovin paljoa yli lasketun ajan (sitähän sopii toivoa).