Jospa sitä raapustais vähän jotain muutakin kuin vain negatiivisia asioita. Näin ohi mennen voin mainita, että nauhan vaihto tissiin tapahtuu joka toinen tai joka kolmas päivä. Eli en ole kahlitu käymään päivittäin tk:ssa ja hyvä niin.

 

Meillä tyllerö kasvaa, ainakin mun silmissä, kohisten. Saas nähdä mitä ens viikolla neuvolan puntari ja mittari sanoo. Vähän jännitän tuota painon nousua, kun viime kerralla oli tullu vain 150g per viikko, kun yleensä sitä on tullut vähintään se 200g per viikko. En muista oonko jo maininnu, mutta ollaan tämän tissijupakan aikana yritetty antaa tytölle pullosta korvikemaitoa, vettä ja mun omaa maitoa, mutta pullo ei kelpaa. Kauhee huuto alkaa, kun pullon saa suuhun tai sitten pulloa työnnetään kielellä päättäväisesti pois. Pulloa halusimme kokeilla siksi, jos tulee tälläisiä tilanteita lisää, missä äiti on poissa pitempään, niin tytön ei tarvitsisi nälkäänsä kiljua. Pullojakin ollaan vaihdettu, samoin tuttia, mutta ei kelpaa niin ei kelpaa. Nälkäisenä ja ei-nälkäisenäkin ollaan yritetty tarjota, mutta ei kelpaa vieläkään. Vettä ollaan saatu muutama kymmenen milliä menemään, mutta siihen se on jäänyt. Eipä meillä ole kiire pullolle ja toisaalta ei haittais, vaikka koko pullovaihe jäis pois, mutta itteä helpottais, kun tietäis, että pullo huolitaan ja näin ollen tyttö olis helpompi jättää esim. isovanhempien hoivaan pidemmäksi aikaa. No ei senkään puolen, että mulla/meillä olis tarvetta jonnekin päästä, mutta mietin, että tässä on kohta 1vuotis kihlapäiväkin tulossa, jospa jotain kivaa olis keksiny.. ;)

 

Muuten meidän elämä tyllerön kanssa on sujunu todella helposti. Tyttö on edelleen yhtä hiljainen, kiltti ja rauhallinen tapaus kuin syntymästään asti. Yöt menee edelleen 1-2:lla syötöllä. Tyttö ei oikeastaan edes herää öisin kunnolla, puoli unessa kaikki tapahtuu sekä äidillä että tytöllä :)  Lattialla lelumatolla viihdytään pitkiäkin aikoja. Lelukaaren leluissa on mukava roikkua ja niitä on mukava tavoitella. Tämäkin onnistuu molemmilla käsillä hienosti. Kyljelleen on muutaman kerran vahingossa kääntynyt, mutta muuten mitään kääntymisyrityksiä ei ole ollut, eipä niitä varmaan ihan vielä tarvikkaan olla (ikää kuitenkin vasta viikkoa vajaa 3kk:tta). Vatsallaan tyttö viihtyy jonkin aikaa ja pää pysyy hienosti jo suht ylhäällä. Yleensä käy niin, että mitä korkeammalle päätä nostaa sitä herkemmin kellahdetaan selinmakuulle. Tyttö on hirveän iloinen ja hymyilevä tapaus. Kerran on oikein nauranut ääneen isin hassutuksille, on se vain ihanan kuuloista. Seuraavaa kertaa odotellessa :)

 

Tutti on edelleen meille hieman tylsä juttu. Sitä jaksetaan pitää suussa muutamia minuutteja ja sitäkin vain väsyneenä sekä automatkoilla. peukku on paras ja pop juttu. Ollaankin mietitty, että onko tämä joku sukuvika, koska minun äidin äidin sisko on syönyt peukkua, äitini on syönyt peukkua ja minä nimetöntä ja keskisormea. Edelleen yritän tehdä vaihtokauppoja ja vaihtaa peukun tuttiin, mutta aika haastava tuo tehtävä on :) Tuttia yritän sen takia tuputtaa, koska se olisi helpompi heittää vaikka oraville, mutta peukusta voi olla hankalampi luopua. Meillä nimittäin äiti söi peukkua kuusi vuotiaaksi asti ja minä sormia ainakin kolmi vuotiaaksi asti..

 

 

 

Tässä tyllerö 2kk:n ja 1vkon ikäinen :)