Haluan nyt uskoa, että pahimmat vaikeudet on voitettu ja tosiaan alan pikkuhiljaa varmoin askelin kampeamaan kohti mäen huippua. Tänään pika crp oli 13, joten laskenut hienosti eilisestä. Märkääkään ei tänään tullut hirvästi dreenistä. Alustavan suunnitelman mukaan pääsisin tästä eroon 11.8, mutta senhän näkee sitten eli montaa päivää ei olisi enää jäljellä. Sen jälkeen alkaa sen nauhan tunkeminen onkaloon kerran päivässä ja tätä tosiaan tehdään niin pitkään, että onkalo paranee ja umpeutuu. Nauhan tehtävä on pitää tuo haava auki, josta siis dreeni menee nyt sisään, jotta se ei mene liian nopsaa kiinni ja jätä sitä onkaloa sinne. Jos tämä haava umpeutuisi ennen onkaloa, olisi uusin patti todennäköisesti kehittymässä hyvinkin nopeaa. Hoitaja arveli, että sorbact-nauhaa pitää laittaa vähintään viikon ajan, mutta todennäköisesti menee kauemminkin. Itse olen varautunut kuukauteen. Patti oli kuitenkin kooltaan 4cmx2,3cm, joten uskon, että tuon paranemiseen menee jonkin verran aikaa.

Tk:ssa törmäsin lääkäriin, joka minut lähetti tämän vuoksi ultraan. Lääkäri on sama, joka teki minulle neuvolassa jälkitarkastuksen sekä katsoi vauvan 2kk:n iässä.  Lääkäri veti minut tänään syrjempään ja halusi heti kuulla miten voin ja mitä patille oli tehty. Aivan ihana lääkäri! Ihanaa, että vielä maailmasta löytyy lääkäreitä, jotka oikeasti välittävät ihmisistä. Tämä lääkäri on kyllä muutenkin unelma. Hoitaa paljon neuvalankin puolta. Oli kaverilleni sanonut, joka on terveydenhoitaja neuvolassa, että aina saa hänelle soittaa ja kysyä, jos jokin askarruttaa mieltä ja ikinä ei voi tehdä turhia lähetteitä lääkärille. Hänen mielestään kaikki pitää aina tutkia varmuuden vuoksi. Ja näinhän se on.. Nytkin kuulin surullisen tapahtuman, että nuori, parikymppinen mies oli kuollut aivoverenvuotoon. Hän oli käynyt kovan pääkivun vuoksi työterveydessä, josta oli saanut särkylääkkeet kouraan ja passituksen kotia. Kotonaan oli sitten kuollut. :(