Aika ei millään tahdo riittää kahden blogin päivittämiseen, joten tämä on jäänyt ns. hunningolle kokonaan. Yhdessä kasassa onneksi vielä ollaan. Perjantaina lääkäri kirjoitti saikkulapun käteen, koska kohdunkaula oli lyhentynyt 3cm:stä kahteen. Vielä kaksi viikkoa olisi töitä ollut jäljellä, joten eiköhän nyt ollut aika aloittaa epävirallinen äitiysloma ;) Kyllähän sitä päivittäin supistelee, mutta silleen harmittomasti. Yöt on melkeen pahimpia, kun liitoskivut? vaivaavat aina kääntyessä kyljeltä toiselle. Kauheaa vihlontaa tuolla häpyluiden kohdilla =/ Viime neuvolassa hb:kin oli vihdoin lähttenyt nousuun, nyt se oli 114, kun edellisellä kerralla oli vain 104. Neuvolat on tosiaan parin viikon välein ja kohtahan siellä saan ravata joka viikko, laskettuaika siis lähenee ihan hirveän hurjaa vauhtia.  Niin ja viikkojahan on nyt tosiaan kasassa 33+2. =)

En muista olenko maininnut mun ihmeellisistä lihasoireista, jotka alko puolen välin paikkeilla.Mun lihakset menee ihmeellisesti tukkoon, kun nousen tuolilta ylös tai esim. kun kiipeän portaita ylös. Ajoittain tämä sama vaiva tuntuu myös tuolla niskan ja hartioiden alueella. Sitähän oon nyt ressannu sitten alusta asti, että mulle on puhjennut tässä raskausaikana MS-tauti tai jokin muu vakava neurologinen sairaus. Lääkäri meinasi, että kuuluu tähän olotilaan, mutta jos ei oo puolen vuoden jälkeen synnytyksestä hävinny, niin sitten aletaan tutkia tarkemmin :( Välillä tosiaan ressaan tätä ihan hirveästi ja ajoittain menee päiviä, jolloin en niinkään ajattele sitä pahinta. Osaisipa ottaa vain päivän kerrallaan ja nauttia näistä hetkistä eikä murehtia tulevaa.

Nyt täytyy taas mennä, palaillaan! :)