Tänään sain puhelun miehen veljen vaimolta, joka oli kuullut anopiltamme, että miestemme vanhin veli saa lapsen. Kauheen ristiriitaiset fiilikset, koska tiedän heidän yrittäneen pitempään ja saaneen ainakin kaksi keskenmenoa, mutta.. Täytyy kyllä myöntää, että kyllä se tieto sielua kirpaisi, meinasi suoraan sanottuna itku tulla. Jotenkin uutiset tuli vielä pahaan aikaan, kun itellä on menkat just alkanu. Jotenkin taas alko ahistaan tää oma tilanne, tuli vain sellaiset fiilikset, että meille ei taideta sitä pikkuista koskaan suoda.

Taas tekis mieli huutaa, kiljua ja raivota maailmalle

Ps. Sitten, kun he itse kertovat tästä asiasta meille, täytyy vain vetää se tekohymy naamalle ja onnitella. Ehkä se ajan myötä iloksi vielä meidänkin puolesta vaihtuu, mutta nyt tuntuu siltä, että veistä kierretään haavassa oikein kunnolla.