Niin se aika vain rullaa. Tuntuu hurjalta ajatella, että 19.11.09 olisi ollut meidän nyytin laskettuaika, mikäli kaikki olisi mennyt toisin. Tuntuu, että aika on mennyt ihan hurjan nopsaa keväästä tänne marraskuulle. Olen onnellinen, että olen pystynyt jättämään synkät ajatukset aika pitkälti taakse ja pystyn elämään tässä ja nyt. Kuitenkin tämä marraskuu on saanu enemmän ajatukset liikkeelle ja ne ovat suuntautuneet varsinkin pieneen nyyttiin, jota ei koskaan saatu. Meidän elämä voisi olla nyt täysin toisin, JOS asiat eivät olisi menneet mönkään, mutta en halua asiaa enempää vatvoa, sillä siitä tulee vain paha mieli ja surullinen olo. Uskon edelleen, että tällä asialla oli tarkoituksena ja näin "kuului" käydä. Asiaan sopeutumista helpottaa todella paljon se, että odotamme innolla ja ilolla uutta tulokasta (jonka toivon mukaan saamme syliin asti). Uskon, että tämä kuukausi voisi olla suorastaan hel*ettiä, ellen olisi uudestaan raskaana. Keskenmeno tuntuisi ehkä kipeämmältä asialta ja miettisin sitä ehkä päivittäin. Nyt on jotenkin vain helppo turvautua tähän hetkeen ja elää tässä ja nyt, odottaa tulevaa jännityksellä. Keskenmeno on kuitenkin saanut sen aikaan, että pelkään tätä raskautta ehkä enemmän kuin tarvitsisi pelätä. Pelkään, että jokin vielä jossain vaiheessa menee pieleen. Pelkään että meiltä vedetään matto jalkojen alta. Sen vuoksi olen edelleen lykännyt ilouutisen kertomista. Vain pieni osa tietää raskaudesta. Ehkä parin viikon päästä uskallan jo hieman höllätä ja uskoa tulevaan, mikäli mitään kurjaa ei satu tiellemme.

Lumituuli & Hippu 13+4