..miten asian laita oikeasti on, epäilisin erittäin vahvasti, että raskaana ollaan. Mun väsymys on on jotain sanoin kuvaamatonta, ollu jo 3 viikkoa.. Töihin herään aina kuuden aikaan aamulla, töissä juoksen kuin päätön kana koko päivän, joten ei ihme kun väsyttää, mutta niin väsyttää viikonloppuisinkin. Vatsaa myös turvottaa ihan kiitettävästi.. Tuo väsymys mua ihmetyttää kaikista eniten, varmaan joku vitamiinin puutos tai raudan lasku (johon en kyllä usko, ku hb aina yli 140). Onkohan tää jotain masennusta? Itkukin tuntuu olevan herkässä.. En jaksa uskoa siihenkään, ei mulla ole taipumusta masentua.. Ehkä vaan on yksinkertaisesti väsynyt yrittämään, toivomaan, pettymään, yrittämään, toivomaan, pettymään..

Tämä kierto menee hieman pelon sekaisin tuntein. Mitä jos nyt ei ovista tulekkaan? Miten meidän sitten käy? Jaksanko uskoa enää parempaan huomiseen? Elokuun puolessa välissä soitan heti luotto gynelleni (jos ovista ei tule) ja pyydän ajan hänelle. Onneksi saan käydä sairaalan puolella (ettei yksityisellä), josta tulee vain polimaksut..

Menkat olivat oikein positiivinen yllätys runsaudessaan. Ainakin jokin toimii/toimi kropassani edes jotenkin. Menkkojen runsastuttua olin äärettömän positiivinen tämän kierron suhteen, olin ihan varma, että kyllä se ovis sieltä tulee.. Nyt ajatukset ovat taas hieman synkistyneet ja en jaksa uskoa ovikseen tuon taivaallista. Miksi se nyt tulisi, kun viimeksikään ei tullut, ei edes meinannut? Mikä tässä kierrossa olisi niin ihmeellistä, että yht'äkkiä lääkkeet auttaisivatkin. En jaksa uskoa...

Olen vain niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin v ä s y n y t!