Täällä olisi nyt yksi pieni tyttö, joka tarvitsisi paljon lohdutuksen ja tsemppauksen sanoja... =/

Tänään puhelimeni pärähti töissä soimaan. Outo numero vilkkui puhelimen näytöllä. Vastasin nimellä. Puhelimen toisessa päässä oli gyneni, jota oli jäänyt vaivaamaan (!?!) tilanteeni. Hän kysyi, että olisiko mulla mahdollisuuksia päästä käymään hänen vastaanotolla sunnuntaina puolen päivän aikoihin ennen pregnylin pistämistä, jotta hän voisi vielä kerran ultrata (ilmaiseksi) ja varmistaa munisten kasvun (ettei pistetä liian aikaisin irrotuspiikkiä) sekä sen, että niitä ei ole kasvanut liikaa. No tokihan se sopii mulle.

Puhelun jälkeen kuitenkin kuului vain BANG ja tulin jo nyt ryminällä pilvilinnoista alas. Pelkään nyt, että munikset ei oo tarpeeksi kasvanu tai sitten niitä on kasvanut liikaa Jotenkin on nyt tosi huono fiilis tämän homman suhteen taas kerran. Eilen olin vielä varma jopa raskautumisesta... Huoh!!

Täyttyisi osata olla onnellinen, että musta pidetään näin hyvää huolta. Tuntuu, että harvinaista hommaa, että julkisella näin huolehditaan. Olisihan se järkytys kun alkaisi esim. viitosraskaus tai pregnylin ajoitus ei olisi oikea. En onneksi ole ainoa, jota hän ultraa silloin sunnuntaina.