Keskiviikkona sain puhelun uudesta tulevasta työpaikastani. Pomo kysyi, josko voisin aloittaa jo kesäkuun alussa. Määhän hypin riemusta kattoon, kun kuulin tuon. Nyt mun ei tartte paljastaa tätä raskautta nykyiselle pomolle, jihaaa! :) Uus pomo ei vielä myöskään tiedä, mutta ajattelin asiasta hänelle sanoa äitienpäivän jälkeisenä viikkona, jolloin meidän porukatkin saa tästä tietää (mikäli maanantain ultrassa kaikki hyvin).

Nyt olen sitten luonut itselleni kauhukuvia, että kun hätäilin tämän työpaikan vaihdon kanssa, niin nyt käy sitten jotain kurjaa, enkä saakkaan vauvaa marraskuussa syliin. Tämä sitten tarkoittaa sitä, että töitä ei olekkaan turvallisesti vuoden loppuun vaan elokuun puoleen väliin . Ehkä ei taas pitäisi mennä asioiden edelle ja ainahan asioilla on tapana järjestyä, joten ei pitäisi murehtia tuollaisia.. Välillä vaan ajatukset tuppaa karkailemaan ja harhailemaan.

Mutta siis yhteenvetona: Olen erittäin onnellinen, että piiitkä työmatka lyhenee huomattavasti, samoin työpäivät ajallisesti. Saan olla mukavassa työpaikassa, jossa uskon viihtyväni täysin. Voisinko siis olla tyytyväisempi elämääni juuri nyt? En.