Hei!

Jotenkuten on selvitty tämän mun käden kanssa. Se on parantunut, mutta ei vielä entisensä. Elämä pyörii kodin ja lasten ympärillä niinkuin arvata saattaa :) Meillä mies on alkanut tekeen reissuhommia ja on paljon viikkoja pois kotoa. Sekös harmittaa, mutta nyt on vaan selvittävä ja töitä on tehtävä, kun niitä kerta on. Välillä pimeys ja sade synkistää mieltä, mutta onneksi on nuo lapset jotka saavat mielen kääntymään positiivisemmaksi.

 

Itellä on taas vaivannu oudot lihasoireet, joita lääkärissäkin oon käyny "valittamassa". Neurologille on aika tulossa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Itse olen friikki ja pelkään jotain vakavaa neurologista sairautta, tämä taas saa aikaan kamalan stressin ja ahdistuksen pääni sisällä. Välillä päivät on parempia (mielen kannalta enkä ajattele ja ahdistu mahdollisista sairauksista) välillä taas huonompia. Mua niin ärsyttää, olen ikuinen pelkääjä. Milloin pelkään syöpää, milloin kasvainta, milloin sydänsairauksia, milloin neurologisia sairauksia.. Itsekin väsyn jo tähän pelkäämiseen, mutta minkäs sille omille ajatuksilleen voi :D

 

Meidän "vauva" tulee nyt 7kk. Hän osaa istua, seisoaa tukea vasten seisomaan, viittä vaille ettei jo kävelekin tukea vasten :) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis meiltä puutu. Kaksi pientä nököhammasta suusta löytyy. Tyttö on perustyytyväinen, mutta nyt on joku eroahdistuskausi menosssa. Heti kun äiti häviää nurkan taakse, niin tyttö kitisten ryömii perään. Jos yritän tiskata tai tehdä muita kotihommia, nii hän on takuuvarmasti lahkeessa roikkumassa. Niinpä olenkin tyytynyt istumaan päivät pitkät olohuoneen lattialla lasten kanssa leikkimällä :D Toki me paljon kyläillään ja meillä käy vieraita, ei me ihan erakkoja olla ;)