Tänään oli vihdoin ja viimein se kauan kaivattu, odotettu ja pelätty ultra. Ensimmäisenä, kun vauvan kuva pärähti ruudulle, etsin siitä elonmerkkejä. Vauva ei liikkunut, sydäntä en nähnyt missään, mutta sitten kätilö sanoi, että katsokaa, tuossa se liikuttelee suutaan. :) Olipas hellyyttävä ja helpottava näky. Kylläpä helpotuksen henkäys pyyhkäisi ylitse, ainakin siellä ollaan elossa (vaikka potkujakin olin tuntenut varmaan puoli tuntia ennen ultraan menoa..). Hetken ultrauksen jälkeen Hippuunkin tuli eloa ja niin siellä jumppa alkoi =) Kaikki tarvittavat mitat ja jutut saatiin katottua ja kaikki oli niinkuin pitääkin, ainut, että Hippu oli viikkoa pienempi, mitä viikot nyt antavat ymmärtää. Tämä ei kuulemma kuitenkaan ole huolenaihe eikä laskettua aikaa muutettu. Muuten Hippu oli kasvanut tasaisesti. Kätilö sanoikin meille, että koska me vanhemmat ollaan näin pieniä, niin tuskin tulette saamaan mitään 55cm pitkää ja 5kg painavaa vauvaa :D

Sukupuoltakin kyseltiin ja vastaus/arvaus siihenkin saatiin, mutta se jääköön vielä toistaiseksi salaisuudeksi ;D

Jospa nyt ottaisin hetken aikaa taas rennommin..