Eilen lähdin kaverin kanssa oikein kunnolla tuulettumaan, sillä täällä meillä päin oli jokavuotinen tapahtuma, joka kerää paljon ihmisiä liikkeelle. Ensiksi päivällä pelasin pari jalispeliä 30° kuumuudessa ja sen jälkeen aloitettiin juominen. Joten arvata saattoi, että lonkerot + viinapaukut kilahtivat päähän kuin metrinen halko =/

Eipäs se haitannut, kun oli tarkoituskin päästää vähän vapaalle. Ajattelin, että pääsisin oikeasti irti näistä vauvakuumekuvioista, mutta mitä hulluja. Niin kauan meni hyvin, kunnes eräs suomalainen bändi tuli lavalla ja alkoi esittää biisejään. Jotenkin siinä vain tuli pirun haikea olo, kun päässä alkoi risteillä ajatukset menetetystä ihmisen alusta. Mietin mahaani, kuinka suuri se nyt olisi, tuntisin todennäköisesti vauvan potkut jne.. Onneksi ei itku päässyt, mutta kyllä kurkkua kuristi.. Jotenkin tuli kauhea ahdistus tätä lapsettomuutta kohtaan, taas käsitin kuinka paljon sitä omaa nyyttiä toivonkaan. Pelko siitä, etten sitä koskaan saa, tuntuu niin pahalta, että en voi sitä tunnetta edes sanoin kuvailla...